Milan lörpötyksiä
Kattavampia tarinoita Milan ja Linkan touhuista voit lukea täältä. Tähän tulee yleensä ne tiivistetyt versiot tapahtumista. :)
30.08.2014 ratsastustunnilla Wellarissa
Linka pörisi ja hörisi malttamattomana, kun kiristin keskellä Wellarin kenttää sen satulavyötä ennen selkään nousua. En tiedä mikä minuun iski, kun olin ilmoittanut meidät ratsastustunnille - Linka kun ei aina malttaisi keskittyä. Noh, jää nähtäväksi.
Nousin selkään ja lähdin muiden mukana kiertämään kaviouraa pitkin ohjin. Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat käteen ja jäin odottamaan ratsastustunnin pitäjän käskyjä. Ohjeistuksena oli tehdä erikokoisia ympyröitä, joten ei muuta kuin hommiin!
Linka totteli kiltisti ja taipui hienosti ympyrille. Hieman keskittymistä häiritsi tunnilla mukana olevat oriit, mutta ihan mahdottomaksi ihastuneeksi teinitytöksi tammamammani ei heittäytynyt.
Seuraavaksi ympyröiden teko jatkui ravissa. Linkalla löytyi vauhtia vähän liiaksikin, joten sain pidätellä mustaa tammaani kunnolla jottei se aivan lähtisi käsistä.
Välikäyntien jälkeen rupesimme treenaamaan siirtymisiä. "Vanhalle" vaativan tason kouluratsulle nämä hommat eivät tuottaneet vaikeuksia. Minä vain satuin unohtumaan sinne selkään haaveilemaan enkä aina muistanut, missä kohtaa piti siirtyä laukasta raviin ja toistenpäin. Mutta kun muistin, että nyt ratsastetaan eikä laiskotella, rupesi homma sujumaan.
Laukkaympyrällä Linka meinasi jälleen hieman innostua ja pari kertaa sen takapuolikin lennähti ilmaan, mutta pysyin tamman selässä visusti.
Hiki tuli, mutta ei se mitään!
Kun oli aika lopetella, kiitin niin Linkaa kuin Sussuakin mukavasta tunnista. Oli kiva käydä välillä ihan ohjatulla tunnilla eikä aina mennä ominpäin miten sattui...
01.01.2014 Iloisia uutisia Mallaspurosta
Linkan kanssa saimme kuulla tänään, että voisimme muuttaa Mallaspuroon! Aiii että minä olin onnellinen!
20.12.2013 Hankirallit Mallaspurossa
Linka ihmetteli ympärillään pörräävää erilaista hevosjoukkiota mihin se oli kotona Kivihaassa tottunut. Oli jos jonkinmoista kauramahaa omistajineen ja hoitajineen.
Olimme tulleet Mallaspuroon laukkailemaan pellolle. Eihän meille enää ne kotitallin pellot riittäneet, oli pakko päästä ”avartamaan maisemaa” ja kun olin Lynnin ilmoitukseen hankiralleista netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt, olin melkein samantein ilmoittanut minut ja Linkan mukaan revittelemään pellolle.
Pelto, jossa nämä ns. rallit vedetttiin ei sijainnut kovin kaukana tallista. Siinä matkalla kuitenkin tuli hyvin verryteltyä hevoset ja Linkalla tuntui varsinkin sitä energiaa riittävän jo alkumatkasta.
– Äläs nyt vielä, kohta pääset revittelemään, mutisin mustalle tammalleni kun se yritti linkamaiseen tapaansa ryöstää laukkaan maastopolulla.
Ei Linka ainoa ollut, jolla näytti virtaa olevan. Muutamat pruut ja kirosanat kajahtelivat aina välillä meidän hevosletkassamme, kun tarvoimme eteenpäin kohti tallia.
– Olemme perillä! Lynn huuteli jonon kärjestä. – Muistakaa se maalaisjärki! Ei mennä liian lähelle toista ja jos joku tippuu niin hidastakaa ettei tule ruumiita. Ensin menee ponit ja sitten hevoset.
Linka melkein ampaisi ponien matkaan kun pienet ja vähän isommatkin ponit lähtivät ratsastajineen revittelemään pitkin peltoa. Onneksi tamman menohaluja hieman hillitsi vieressä flirttaileva ruunikonkirjava puoliveriori.
Ratsastin Linkan kuitenkin kauemmas komistuksesta ennen kuin kaksikon välillä liiaksikin rupeaisi kipinöimään.
Kun poneista oli voittaja selvillä, oli meidän hevosten vuoro. Linka ampaisi matkaan tuulispään tavoin, mutta koska tamma keskittyi lähinnä takapään nakkeluun, ei me kärkijoukossa ”maaliin” tultu.
Mutta ei se haitannut! Pääasia, että kivaa oli enkä päätynyt kyntämään lumista peltoa ruhollani, vaan pysyin pukittelevan tammani selässä takiaisen tavoin.
Joillakin ratsuilla tuntui olevan vielä energiaa, joten saimme Lynniltä luvan käydä muuten vain laukkailemassa pellolla ennen kuin oli aika lähteä tallia kohti…
03.12.2013 jouluvaellus Kaihorannan porukan kanssa.
Herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli siinä, etten todellakaan olisi jaksanut ahteriani sängystä nostaa. Väsyttääää!
Puin pikapikaa päälleni kalsarit, t-paidan, villasukat, hupparin, farkut, toppatakin ja toppahousut. Vedin vielä talviratsastussaappaat kinttuihini ja olin valmis!
Matkasin tallille auton romullani, joka piti ensin kaivaa esiin lumikasan alta.
Ratsuni odotteli minua karsinassaan tylsistyneen näköisenä.
Laittaessani suitsia ratsulleni se seisoi nätisti paikoillaan, kuten aina.
Tarkistaessani laukkuani huomasin jättäneeni vahingossa kännykkäni kotiin. Nooh, eiköhän tuota selviä ilmankin.
Noustessamme selkään Linka seistä tökötti yhdessä kohtaa.
Ratsuni oli erittäin laiskalla tuulella. Hyvä vaan, eipähän ainakaan toivon mukaan saa niitä sen laukkakohtauksiaan...
Kellon ollessa kahdeksan pysähdyttiin eräälle laavulle syömään. Johan tuo nälkä olikin!
Minua väsytti edelleen.
Läheisestä talosta karanneen koiran rynnistäessä tielle saaden pienen pakokauhun aikaiseksi hevosissa, mutta Linkaa ei paljon räksyttävä puudeli häirinnyt.
Syödessäni makkarakeittoa huomasin, että kotiin jäänyt puhelin olikin farkkujeni taskussa
Ratsuni yritti pari kertaa ryöstäytyä laukkaan, mutta sain onneksi pidettyä tammani kurissa.
Kun Jenni tyrkytti minulle sämpylää hotkaisin sen oikein mielelläni mahaani. Ensin tietenkin viskoin ällöttävät juustot pois leivän välistä.
Maatilalle päästyämme ajattelin, että jään sinne nukkumaan. Ramaisi niiiin maan perskeleesti.
Loppumatkasta kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Juttu ei enää luistanut niin reippaasti kuin alkumatkasta.
Ottaessani varusteita ratsultani pois, se seisoi omaan tapaansa nätisti paikoillaan.
Olin ruokkinut hevoseni nopeasti ja tamma ryntäsi ruokiensa kimppuun alta aikayksikön.
Menin Jennin taloon katsomaan, mitä evästä siellä olisi tarjolla
Kun minulle tarjottiin suklaakakkua ja limsaa, minä mussutin herkut erittäin tyytyväisenä.
Kello oli jo niin paljon, että oli aika lähteä kotia kohti.
Seuraavana aamuna paikkani olivat aivan jumissa. Mutta ei se mitään. Oli se sen arvoista, joskus uusiksi!
16.11.2013 KRJ:n alaiset kouluratsastuskisat Cirion Studissa
Kuvamysteeri. Miten alla oleva kuva liittyy kilpailuihin? (toimisto täynnä vessapaperia)
"Väsyneenä raahauduin aamuvarhain tallille hakemaan Linkaa. Olimme lähdössä Cheva Delameriin kisaamaan kouluradan kiemuroita ja koska edessämme oli pitkä matka, täytyi meidän lähteä matkaan jo kukon pierun aikaan...
Unen rippeet kyllä katosi silmistä kun astelin talliin sisälle. Joka paikkaan oli levitetty vessapaperia. Mitäs hiivattia!? Kuka? Mitä? Miksi?
En kyllä ehtisi siivoamaan näitä sotkuja, joten Linka nopeasti käytävälle ja kuljetuskuntoon.
Tamma oli enemmän kuin kiinnostunut joka paikassa roikkuvista vessapapereista ja yritti syödäkkin niitä, mutta komensin sitä olemaan kunnolla, jonka vuoksi minua tuijotti loppuajan todella tympääntyneen näköinen hevonen...
Kun vihdoin ja viimein pääsimme vessapaperiluolastamme kisapaikalle, joku komea nuori mies koputti minua olkapäähän ja ojensi minulle pätkän vessapaperia.
- Anteeks, mutta tää oli kiinni sun saappaissa..."
30.10.2013
Kivihaassa oli hiljaista, kun iltamyöhään Linkan kanssa saavuimme kisareissulta takaisin.
Kummoisesti ei ollut meidän osaltamme Villi-Cupit menneet. Koulussa olimme olleet sijalla 45 ja esteillä sijalla 61.
No mutta aina ei voi voittaa!
Muut hevoset hieman hämmentyneinä tuijottivat meitä, kun astelimme sisään talliin. Ne olivat jo pari tuntia sitten saaneet iltapöperönsä iltatallilaisen toimesta ja yleensä tähän aikaan ei tallilla ketään näkynyt.
- Me tässä vaan, hymyilin ja kiinnitin Linkan käytävälle.
Riisuin kaikessa hiljaisuudessa tammalta kuljetussuojia pois, kun Jouko asteli talliin.
- Jaa siekös se vaan olitkin... Minä että täällä jotain hevosvarkaita on käymässä kun yömyöhään auto ajo pihhaan, Jouko naurahti.
- Hahah, eiiii nyt sentäs, hymyilin iloisesti. - Kisareissulta tultiin vasta niin siks näin myöhään liikenteessä.
- No tuliko voitto?
- Ei todellakaan!
- Hahahahah, no mutta joku toinen kerta sitten, Jouko haukotteli. - Minä taidan tästä sitten suunnata takasi sänkyyn, tuutkos mukaan?
Punastuin hiukan, mutta kieltäydyin kohteliaasti "tarjouksesta".
- Mä en usko että se avomies oikein tykkää jos vieraiden miesten sänkyyn menen.
Jouko iski silmäänsä ja lähti sitten Miuku vanavedessään ulos tallista.
Kun olin saanut Linkan kanssa iltapuuhat tehtyä, sammuttelin valot tallista ja lähdin sitten itsekkin ajeleen kotia kohti.
15.10.2013 Miss Känkkäränkkä
- Hyvää päivää arvon neito. Oliko teillä ikävä? huikkasin Linkalle, joka tuijotti minua syyttävän näköisenä tarhan portilla. Se oli nähnyt jo kaukaa minun kaartavan autollani tallipihalle ja hipsivän pihan poikki talliin. Linkan hirnunta oli kuulunut varmaan toiselle puolelle pitäjää, kun se oli perääni "itkenyt".
Linka pörisi kuuluvasti, kun napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja talutin tamman ulos tarhasta.
Tamma osoitti mieltään tanssahtelemalla riimunnarun toisessa päässä eikä meinannut ottaa kuuleviin korviinsakkaan, kun komensin neitiä olemaan kunnolla. Päinvastoin. Tuntui että tamma vaan innostui entisestään.
- NYT ihan oikeasti, LOPETA! komensin ja nykäisin riimunnarusta turhautuneena. - Mikä sulla tänään oikein on?
Linka rauhoittui hieman ja korvat niskaan liimautuneena tallusteli perässäni talliin.
Elisa puunasi käytävällä Muruaan ja hontelojalkainen varsa seistä pönötti emänsä kupeessa kiinni. Linka hörisi pikkuruiselle varsalle iloisesti ja kiinnitin sen myös käytävälle sopivan välimatkan päähän.
- Joko oot nimeä miettinyt? kysyin Elisalta hakiessani Linkan harjoja.
- Ennn vielä, pikkuhiljaa se varmaan pitäis keksiä, Elisa vastasi ja tönäisi kevyesti varsaa, kun tämä yritti syödä omistajansa takin helmaa.
Linka olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan pikkuista hevosta, mutta Muru näytti siltä että jos Linka olisi astunut sentinkään lähemmäs niin se olisi hermostunut.
- Haluaisko Linkakin oman pikkuriiviön? lässyttelin tammalle samalla kun suin sitä kumisualla pyörivin liikkein.
Ehkei nyt ihan vielä ainakaan... Kenties joskus tulevaisuudessa kuulisimme pikku-Linkan kavioiden kopsetta käytävällä, mutta odotetaan nyt kuitenkin vuosi tai kaksi. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.
Elisa laittoi Murun varsoineen karsinaan ja ilmoitti lähtevänsä haravoimaan tarhoille johtavaa tietä.
- Saa kohta tilata jonkun puskutraktorin et pääsee tarhoille kun kaikki lehdet ja heinänkorret tukkivat reitin... Elisa mutisi mennessään.
Heti kun tallin ovi meni kiinni, Linka aloitti jälleen sen turhanpäiväisen kiukuttelunsa.
Se kuopi jalallaan maata, yritti purra, liikkui levottomana ja muutenkin oli aivan mahdoton.
- Et kehtais... huokaisin, kun olin joutunut työntämään hikihatussa Linkaa sivummalle kun tämä oli päättänyt asettaa kinttunsa suoraan varpaiden päälle. Luojan kiitos turvakärkikengistä...
- Kyllä sitä niiiin esitetään hienoa neitiä kun on yleisöä mutta heti kun jäädään kaksistaan niin pitää ruveta temppuilemaan... Prkl.
Kun monen kirosanan ja turhautuneen tuhahduksen jälkeen Linkalla oli varusteet päällä, lähdin sen kanssa kentälle.
Olimme ilmottautuneet Villi-Cupiin, joten kuun viimeinen päivä olisi aika taas kokeilla onnea niin este- kuin kouluradallakin.
Ponnistin Linkan selkään ja tamma melkein samantein lähti liikkeelle.
- Ei niin hopusti, mutisin ja keräsin ohjia paremmin käteeni. Energiaa sillä tuntui ainakin olevan...
Linka oli aivan mahdoton. Se ei kuunnellut minua sitten yhtään. Se painoi kädelle, pukitteli, meni kiitolaukkaa silloin kun olisi pitänyt mennä rauhallisesti ravia ja muutenkin minulla oli täysi työ pysyä siellä sen selässä.
- Sä oot kamala, murisin kun Linka jälleen kerran veti pukkirodeoo pitkin kenttää.
- Mahtuukos sinne sekaan vai meinaatko vallata koko kentän, Eetun ääni kuului portilta ja Linka lopetti hölmöilynsä kuin seinään.
- Tuu mukaan vaan, tääkin näyttäs asettuvan heti kun on kavereita, huikkasin Eetulle vastaukseksi.
Loppuajan Linka oli kuin unelma ja teki just eikä melkein sitä mitä pyydettiinkin. Ilmeisesti tänään vaan oli neidillä "Tahdon olla erittäin v-mäinen omistajaani kohtaan"-päivä jolloin yhteistyö ei oikein ottanut sujuakseen. Mutta eiköhän se tästä...
25.09.2013
Valmista? Malla kysäisi issikkansa Grimmin selästä ja näytin tälle peukkua.
- Mennään vain, sanoin hymyillen.
Malla oli luvannut lähteä näyttämään minulle ja Linkalle maastoreittejä, jotka kulkisivat Kivihaan lähimaastossa. En ollut Linkan kanssa aikaisemmin vielä maastossa käynytkään, ellei lasketa rauhallisia talutusreissuja joiden aikana olin kyllä pitänyt Kivihaan koko ajan silmissäni. Olisihan se aika noloa eksyä johonkin metsän siimekseen...
Linkaa hieman ärsytti edessä tallusteleva mini-hevonen ja olisi kovasti halunnut rynniä sen edelle, mutta pidin tammani kuitenkin kurissa. Nyt ei ollut tarvetta turhanpäiväiseen temppuiluun!
Ravailimme rauhalliseen tahtiin pitkin teitä. Aurinko yritti välillä paistaa pilvien takaa, mutta kova tuuli sai auringon peittymään pilvillä yhä uudelleen ja uudelleen.
Malla kertoi mistä pääsee minnekkin ja mitä reittiä kannattaa käyttää milloinkin. Varmaan puolet jutuista meni minulta ohikorvien, mutta enköhän minä uskalla joskus yksinkin lähteä samoilemaan pitkin mettiä.
- Ei tänne nyt kovin vaikeaa oo eksyä, melkeinpä mahdotonta, Malla naurahti, kun kerroin hänelle epäillykseni. - Kaikkia teitä ja polkuja pitkin pääsee loppujen lopuksi Kivihakaan.
- Kaikki tiet johtavat Roomaan, tai siis Kivihakaan.
- Just niin!
Olimme taapertaneet pitkin maastoreittejä jo tunnin verran kun saimme pienen sadekuuron niskaamme.
- Yhh! Eiköhän käännytä takaisin tallille? Malla kysyi.
- Sopii mulle!
Käänsimme hevoset tulosuuntaan ja lähdimme raviin.
Grimm taisi aavistaa että suuntasimme kotia kohti ja ryöstäytyi laukkaan. Linka ilmeisesti päätti ettei issikan pölyjä jäisi haistelemaan ja lähti itsekkin kiitämään eteenpäin.
Pian se olikin Grimmin edellä ja minä-parka yritin sitä saada rauhoittumaan. Mutta ei....
Ratsut olivat päässeet kisailun makuun eikä kumpikaan halunnut olla viimeinen.
Hieman ennen tallipihaa sain Linkan rauhoittumaan ja melkein meidän takamukseen törmännyt Grimm päätti myös lopettaa pelleilynsä.
- Huh! huokaisin. - Luulin ettei se pysähtyisi ikinä!
- Ehkä ois kannattanu antaa Linkan mennä edellä heti kun käännnyttiin, Grimm kun tapaa laittaa vauhdin päälle heti kun kotiin päin käännytään...
- Mä huomasin, naurahdin. - Noh, ens kerralla sitten ollaan viisaampia.
- Sanoppas muuta.
Ratsastelin pitkin tallipihaa käynnissä ennen kuin laskeuduin selästä ja vein tamman talliin.
Hoidin sen huolellisesti, tarkistin jalat ja tein sen iltaruoat valmiiksi, jotta iltatallisa olevan ei tarvitsisi niitä ruveta mittailemaan.
Linka rouskutti heiniään tyytyväisen näköisenä, kun sitä jäin ihastelemaan hetkeksi karsinan ovelle. Oli se vain kaunis!
20.09.2013 Ensimmäiset kisat
- Mila Santaselle ja Kings Calinkalle puhdas rata ja he ovat täten toisella sijalla, kuului kaiuttimista, kun ratsastimme Linkan kanssa pois radalta.
Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä vuolaasti. Vaivatta oli Linka hypännyt 70cm korkeat esteet. Tuntui kuin minua ei olisi siellä selässä tarvittukkaan, niin hyvin neiti kulki.
- Mahtavaa! Sari kiljui, kun pomppasin alas Linkan selästä ja annoin suitset ystävälleni, joka jäähdyttelisi tamman.
- Aivan mahtavaa, myhäilin tyytyväisenä. Vielä ei pitäisi nuolaista, vuorossa oli vielä 6 ratsastajaa ja hyvinkin jotkut heistä voisi mennä ohitsemme tuloksissa.
Ja niinhän siinä kävi. Mutta ei se neljäs sija kuitenkaan mitenkään huono ollut, ottaen huomioon että nämä oli minun ja Linkan ensimmäiset yhteiset kisat ja Linka oli enemmän kouluratsu kuin estetykki.
Olin erittäin tyytyväinen Linkaan! Olin odottanut huomattavasti huonompaa menestystä, joten tämä tuli todellakin positiivisena yllätyksenä!
07.09.2013
Kannoin selkä vääränä ostoksiani Fiatista ulos. Olin "hieman" käynyt tuhlailemassa jo muutenkin vähäisiä pennosiani Equestrian PRO:ssa ja nyt tavaravuori piti saada talliin asti. Oli loimea, satulaa, suitsia, riimuja, harjoja... Kaikenmaailman tilpehööriä... Pitihän se nyt vähän äidin kultamussukan takia vähän törsätä. Eikö?
Laittelin satulahuoneessa tavaroita niille kuuluville paikoilleen ja hyräilin päähäni jumittunutta Anssi Kelan Levoton Tyttö-biisiä. Oli muuten harvinaisen ärsyttävä korvamato!
- Mustekaloiiilla on kolme sydäntäää, mulla vaiinn yks ja sitä ei saa särkeääääää, laulaa luikautin oikein sydämeni pohjasta sillä en ollut huomannut paikalle saapunutta Elisaa.
- Khrmm, kaunista, Elisa tyrski pidätellen nauruaan.
- Sori! Jos olisin tienny että täällä on muitakin niin olisin säästänyt korvasi tältä kamalalta rääkynältä, mutisin naama punaisena.
- Hahahah, on sitä kuultu kauheampaakin, Elisa hymyili ja nappasi samalla Murun harjapakin hyllyköstä.
Jäin jälleen yksin touhuamaan, mutta tällä kertaa pidin suuni visusti kiinni vaikka kuinka laulattikin...
Kun tavarat oli paikoillaan ja jäljet siistitty, lähdin hakemaan Linkaa sisälle.
Tamma ravasikin tuttuun tapaansa portille hirnuen kuuluvasti. Vaikkei tamma ollut vielä viikkoa kauempaa Kivihaassa ollut, se oli kuitenkin tottunut uuteen kotiinsa ja omistajaansa alta aikayksikön.
- Terve akkeli, lässytin tammalle ja napsautin narun sen riimuun kiinni. Nämä vanhat haisulit saivat lentää roskikseen heti, kun päästäisiin sisälle talliin!
Linka tulla kipsutteli kiltisti vierelläni, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia. Vain Miuku sai tamman unotamaan olemassaoloni hetkeksi ja olikin menossa tervehtimään karvapalloa, mutta estin neidin aikeet.
- Ehdit sinä sen kanssa seurustella myöhemminkin, sanoin Linkalle, joka näytti silminnähden loukkaantuneelta.
Pistin Linkan karsinaansa ja riisuin siltä riimun pois. Tamma heilutti pudisteli päätänsä antaumuksella.
- Hei Elisa, heitänkö mä tän vanhan riimun roskiin vai pistänkö taltteen jos sattuu, että jollakin sattuu menemään rikki? huikkasin Elisalle, joka touhusi Murunsa kanssa pesupaikalla.
- Öö... No, laita vaikka sinne jonnekki satulahuoneeseen, Elisan vastaus kuului jostain suomenhevosen takaa.
- Okkei!
Harjaan Linkan ennätysvauhtia, laitan sille uudet varusteet niskaan ja vedän itsellenikin ratsastussaappaat jalkaan.
Irrotan Linkan "kahleistaan" ja lähdemme kohti kenttää, jonne olin pikaisesti käynyt kasaamassa parit esteet. Olin mennyt sitten ilmoittamaan meidät 20.9. järjestettäviin estekisoihin, joten nyt piti hieman treenata kyseistä koitosta varten.
Ei minun kyhäämät esteet olleet kuin 50senttiä korkeita, mutta riittäisi nyt näin alkuun meille. En ollut Linkalla aikaisemmin hypännytkään - ellei koeratsastuksen pikkuestettä laskettu...
Punnerran itseni Linkan selkään ja verryttelen tamman kanssa kunnolla. Linka on tuttuun tapaansa heti työnteossa mukana ihan tosissaan ja tuntui kuin se olisi lukenut minun ajatuksiani, sillä se teki juuri niin kuin minä suunnittelin.
Että mä olin ylpeä!
Kun olimme alkuverkat ahertaneet, nostin Linkalla ravin ja suuntasimme kulkumme pienelle ristikolle. Linka hyppäsi esteen yli vaivatta eikä toinenkaan este tuottanut sille minkäänlaisia ongelmia.
- Hyvä tyttö! kehuin tammaa, kun olimme muutamaan otteeseen esteet hypänneet.
- Kokeillaan onnistuisko laukassa, mutisin ja nostin laukan.
Linka lähti taas hyvin etenemään esteelle, mutta heti hypyn jälkeen se ryöstäytyi kovempaan vauhtiin ja olin lentää selästä.
- Soooooooo, rauhoittelin tammaa ja ohjasin sen pääty-ympyrälle.
Linka olisi ilmeisesti halunnut mennä viilettää pitkin kenttää tukka putkella, mutta nyt ei niin tehty! Kun tamma tuntui taas olevan kuulolla, kokeilimme esteitä uudestaan.
Tällä kertaa Linka hyppäsi kunnolla eikä yrittänyt lähteä kaahailemaan - mitä nyt pari ilopukkia heitti...
Linkalla oli muutenkin kuuleman mukaan pahana tapana kuumua esteillä. Mutta eihän kukaan voi olla täydellinen!
Kun Linka oli hypännyt esteet muutamaan kertaan ilman kiukuttelua ja turhaa hötkyilyä, päätin lopetella siltä päivältä. Annoin tammalle pitkät ohjat ja se venytti kaulaansa tyytyväisen näköisenä.
- Hyvä tyttö, sanoin ja taputin Linkaa kaulalle. - Me kuule mennään ja voitetaan koko kisa!
Linka pärskähti jotenkin huvittuneen kuuloisesti "Niin varmaan!"
Ehkä meidän olisi pitänyt aloittaa tää meidän yhteinen kisataival kouluratsastuksella kun se Linkalle on mieluisampaa, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai mitenkä se meni?
Eläinlääkärin käynti 6.9.
Hei,
teimme Kings Calinkalle ihan normaalin tarkastuksen. Linkan rakenne näytti sopusuhtaiselta ja karva kiiltävältä. Kaviot olivat ehjät ja normaalin viileät. Jalat kuivat ja suusta poistettiin hammaspiikit. Liinassa juoksuttaessa havaittiin lievää epäpuhtautta ja taivutuskokeessa löytyikin oikeasta takajalasta jonkin sortin jumi. Olisi siis hyvä treenata Linkan kanssa takapäätä oikein ahkerasti, niin lihasjumeistakin päästään. Linka sähelsi tarkastuksessa jonkin verran, mutta yllättävän hyvin kaikki kuitenkin sujui. Kaunis tamma.
terveisin Sussu Lahti
[email protected]
http://taikatalvi.viuhka.fi/vuokoski/
30.08.2014 ratsastustunnilla Wellarissa
Linka pörisi ja hörisi malttamattomana, kun kiristin keskellä Wellarin kenttää sen satulavyötä ennen selkään nousua. En tiedä mikä minuun iski, kun olin ilmoittanut meidät ratsastustunnille - Linka kun ei aina malttaisi keskittyä. Noh, jää nähtäväksi.
Nousin selkään ja lähdin muiden mukana kiertämään kaviouraa pitkin ohjin. Alkukäyntien jälkeen kokosin ohjat käteen ja jäin odottamaan ratsastustunnin pitäjän käskyjä. Ohjeistuksena oli tehdä erikokoisia ympyröitä, joten ei muuta kuin hommiin!
Linka totteli kiltisti ja taipui hienosti ympyrille. Hieman keskittymistä häiritsi tunnilla mukana olevat oriit, mutta ihan mahdottomaksi ihastuneeksi teinitytöksi tammamammani ei heittäytynyt.
Seuraavaksi ympyröiden teko jatkui ravissa. Linkalla löytyi vauhtia vähän liiaksikin, joten sain pidätellä mustaa tammaani kunnolla jottei se aivan lähtisi käsistä.
Välikäyntien jälkeen rupesimme treenaamaan siirtymisiä. "Vanhalle" vaativan tason kouluratsulle nämä hommat eivät tuottaneet vaikeuksia. Minä vain satuin unohtumaan sinne selkään haaveilemaan enkä aina muistanut, missä kohtaa piti siirtyä laukasta raviin ja toistenpäin. Mutta kun muistin, että nyt ratsastetaan eikä laiskotella, rupesi homma sujumaan.
Laukkaympyrällä Linka meinasi jälleen hieman innostua ja pari kertaa sen takapuolikin lennähti ilmaan, mutta pysyin tamman selässä visusti.
Hiki tuli, mutta ei se mitään!
Kun oli aika lopetella, kiitin niin Linkaa kuin Sussuakin mukavasta tunnista. Oli kiva käydä välillä ihan ohjatulla tunnilla eikä aina mennä ominpäin miten sattui...
01.01.2014 Iloisia uutisia Mallaspurosta
Linkan kanssa saimme kuulla tänään, että voisimme muuttaa Mallaspuroon! Aiii että minä olin onnellinen!
20.12.2013 Hankirallit Mallaspurossa
Linka ihmetteli ympärillään pörräävää erilaista hevosjoukkiota mihin se oli kotona Kivihaassa tottunut. Oli jos jonkinmoista kauramahaa omistajineen ja hoitajineen.
Olimme tulleet Mallaspuroon laukkailemaan pellolle. Eihän meille enää ne kotitallin pellot riittäneet, oli pakko päästä ”avartamaan maisemaa” ja kun olin Lynnin ilmoitukseen hankiralleista netin ihmeellisessä maailmassa törmännyt, olin melkein samantein ilmoittanut minut ja Linkan mukaan revittelemään pellolle.
Pelto, jossa nämä ns. rallit vedetttiin ei sijainnut kovin kaukana tallista. Siinä matkalla kuitenkin tuli hyvin verryteltyä hevoset ja Linkalla tuntui varsinkin sitä energiaa riittävän jo alkumatkasta.
– Äläs nyt vielä, kohta pääset revittelemään, mutisin mustalle tammalleni kun se yritti linkamaiseen tapaansa ryöstää laukkaan maastopolulla.
Ei Linka ainoa ollut, jolla näytti virtaa olevan. Muutamat pruut ja kirosanat kajahtelivat aina välillä meidän hevosletkassamme, kun tarvoimme eteenpäin kohti tallia.
– Olemme perillä! Lynn huuteli jonon kärjestä. – Muistakaa se maalaisjärki! Ei mennä liian lähelle toista ja jos joku tippuu niin hidastakaa ettei tule ruumiita. Ensin menee ponit ja sitten hevoset.
Linka melkein ampaisi ponien matkaan kun pienet ja vähän isommatkin ponit lähtivät ratsastajineen revittelemään pitkin peltoa. Onneksi tamman menohaluja hieman hillitsi vieressä flirttaileva ruunikonkirjava puoliveriori.
Ratsastin Linkan kuitenkin kauemmas komistuksesta ennen kuin kaksikon välillä liiaksikin rupeaisi kipinöimään.
Kun poneista oli voittaja selvillä, oli meidän hevosten vuoro. Linka ampaisi matkaan tuulispään tavoin, mutta koska tamma keskittyi lähinnä takapään nakkeluun, ei me kärkijoukossa ”maaliin” tultu.
Mutta ei se haitannut! Pääasia, että kivaa oli enkä päätynyt kyntämään lumista peltoa ruhollani, vaan pysyin pukittelevan tammani selässä takiaisen tavoin.
Joillakin ratsuilla tuntui olevan vielä energiaa, joten saimme Lynniltä luvan käydä muuten vain laukkailemassa pellolla ennen kuin oli aika lähteä tallia kohti…
03.12.2013 jouluvaellus Kaihorannan porukan kanssa.
Herätessäni ensimmäinen ajatukseni oli siinä, etten todellakaan olisi jaksanut ahteriani sängystä nostaa. Väsyttääää!
Puin pikapikaa päälleni kalsarit, t-paidan, villasukat, hupparin, farkut, toppatakin ja toppahousut. Vedin vielä talviratsastussaappaat kinttuihini ja olin valmis!
Matkasin tallille auton romullani, joka piti ensin kaivaa esiin lumikasan alta.
Ratsuni odotteli minua karsinassaan tylsistyneen näköisenä.
Laittaessani suitsia ratsulleni se seisoi nätisti paikoillaan, kuten aina.
Tarkistaessani laukkuani huomasin jättäneeni vahingossa kännykkäni kotiin. Nooh, eiköhän tuota selviä ilmankin.
Noustessamme selkään Linka seistä tökötti yhdessä kohtaa.
Ratsuni oli erittäin laiskalla tuulella. Hyvä vaan, eipähän ainakaan toivon mukaan saa niitä sen laukkakohtauksiaan...
Kellon ollessa kahdeksan pysähdyttiin eräälle laavulle syömään. Johan tuo nälkä olikin!
Minua väsytti edelleen.
Läheisestä talosta karanneen koiran rynnistäessä tielle saaden pienen pakokauhun aikaiseksi hevosissa, mutta Linkaa ei paljon räksyttävä puudeli häirinnyt.
Syödessäni makkarakeittoa huomasin, että kotiin jäänyt puhelin olikin farkkujeni taskussa
Ratsuni yritti pari kertaa ryöstäytyä laukkaan, mutta sain onneksi pidettyä tammani kurissa.
Kun Jenni tyrkytti minulle sämpylää hotkaisin sen oikein mielelläni mahaani. Ensin tietenkin viskoin ällöttävät juustot pois leivän välistä.
Maatilalle päästyämme ajattelin, että jään sinne nukkumaan. Ramaisi niiiin maan perskeleesti.
Loppumatkasta kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Juttu ei enää luistanut niin reippaasti kuin alkumatkasta.
Ottaessani varusteita ratsultani pois, se seisoi omaan tapaansa nätisti paikoillaan.
Olin ruokkinut hevoseni nopeasti ja tamma ryntäsi ruokiensa kimppuun alta aikayksikön.
Menin Jennin taloon katsomaan, mitä evästä siellä olisi tarjolla
Kun minulle tarjottiin suklaakakkua ja limsaa, minä mussutin herkut erittäin tyytyväisenä.
Kello oli jo niin paljon, että oli aika lähteä kotia kohti.
Seuraavana aamuna paikkani olivat aivan jumissa. Mutta ei se mitään. Oli se sen arvoista, joskus uusiksi!
16.11.2013 KRJ:n alaiset kouluratsastuskisat Cirion Studissa
Kuvamysteeri. Miten alla oleva kuva liittyy kilpailuihin? (toimisto täynnä vessapaperia)
"Väsyneenä raahauduin aamuvarhain tallille hakemaan Linkaa. Olimme lähdössä Cheva Delameriin kisaamaan kouluradan kiemuroita ja koska edessämme oli pitkä matka, täytyi meidän lähteä matkaan jo kukon pierun aikaan...
Unen rippeet kyllä katosi silmistä kun astelin talliin sisälle. Joka paikkaan oli levitetty vessapaperia. Mitäs hiivattia!? Kuka? Mitä? Miksi?
En kyllä ehtisi siivoamaan näitä sotkuja, joten Linka nopeasti käytävälle ja kuljetuskuntoon.
Tamma oli enemmän kuin kiinnostunut joka paikassa roikkuvista vessapapereista ja yritti syödäkkin niitä, mutta komensin sitä olemaan kunnolla, jonka vuoksi minua tuijotti loppuajan todella tympääntyneen näköinen hevonen...
Kun vihdoin ja viimein pääsimme vessapaperiluolastamme kisapaikalle, joku komea nuori mies koputti minua olkapäähän ja ojensi minulle pätkän vessapaperia.
- Anteeks, mutta tää oli kiinni sun saappaissa..."
30.10.2013
Kivihaassa oli hiljaista, kun iltamyöhään Linkan kanssa saavuimme kisareissulta takaisin.
Kummoisesti ei ollut meidän osaltamme Villi-Cupit menneet. Koulussa olimme olleet sijalla 45 ja esteillä sijalla 61.
No mutta aina ei voi voittaa!
Muut hevoset hieman hämmentyneinä tuijottivat meitä, kun astelimme sisään talliin. Ne olivat jo pari tuntia sitten saaneet iltapöperönsä iltatallilaisen toimesta ja yleensä tähän aikaan ei tallilla ketään näkynyt.
- Me tässä vaan, hymyilin ja kiinnitin Linkan käytävälle.
Riisuin kaikessa hiljaisuudessa tammalta kuljetussuojia pois, kun Jouko asteli talliin.
- Jaa siekös se vaan olitkin... Minä että täällä jotain hevosvarkaita on käymässä kun yömyöhään auto ajo pihhaan, Jouko naurahti.
- Hahah, eiiii nyt sentäs, hymyilin iloisesti. - Kisareissulta tultiin vasta niin siks näin myöhään liikenteessä.
- No tuliko voitto?
- Ei todellakaan!
- Hahahahah, no mutta joku toinen kerta sitten, Jouko haukotteli. - Minä taidan tästä sitten suunnata takasi sänkyyn, tuutkos mukaan?
Punastuin hiukan, mutta kieltäydyin kohteliaasti "tarjouksesta".
- Mä en usko että se avomies oikein tykkää jos vieraiden miesten sänkyyn menen.
Jouko iski silmäänsä ja lähti sitten Miuku vanavedessään ulos tallista.
Kun olin saanut Linkan kanssa iltapuuhat tehtyä, sammuttelin valot tallista ja lähdin sitten itsekkin ajeleen kotia kohti.
15.10.2013 Miss Känkkäränkkä
- Hyvää päivää arvon neito. Oliko teillä ikävä? huikkasin Linkalle, joka tuijotti minua syyttävän näköisenä tarhan portilla. Se oli nähnyt jo kaukaa minun kaartavan autollani tallipihalle ja hipsivän pihan poikki talliin. Linkan hirnunta oli kuulunut varmaan toiselle puolelle pitäjää, kun se oli perääni "itkenyt".
Linka pörisi kuuluvasti, kun napsautin riimunnarun sen päitsiin kiinni ja talutin tamman ulos tarhasta.
Tamma osoitti mieltään tanssahtelemalla riimunnarun toisessa päässä eikä meinannut ottaa kuuleviin korviinsakkaan, kun komensin neitiä olemaan kunnolla. Päinvastoin. Tuntui että tamma vaan innostui entisestään.
- NYT ihan oikeasti, LOPETA! komensin ja nykäisin riimunnarusta turhautuneena. - Mikä sulla tänään oikein on?
Linka rauhoittui hieman ja korvat niskaan liimautuneena tallusteli perässäni talliin.
Elisa puunasi käytävällä Muruaan ja hontelojalkainen varsa seistä pönötti emänsä kupeessa kiinni. Linka hörisi pikkuruiselle varsalle iloisesti ja kiinnitin sen myös käytävälle sopivan välimatkan päähän.
- Joko oot nimeä miettinyt? kysyin Elisalta hakiessani Linkan harjoja.
- Ennn vielä, pikkuhiljaa se varmaan pitäis keksiä, Elisa vastasi ja tönäisi kevyesti varsaa, kun tämä yritti syödä omistajansa takin helmaa.
Linka olisi kovasti halunnut mennä moikkaamaan pikkuista hevosta, mutta Muru näytti siltä että jos Linka olisi astunut sentinkään lähemmäs niin se olisi hermostunut.
- Haluaisko Linkakin oman pikkuriiviön? lässyttelin tammalle samalla kun suin sitä kumisualla pyörivin liikkein.
Ehkei nyt ihan vielä ainakaan... Kenties joskus tulevaisuudessa kuulisimme pikku-Linkan kavioiden kopsetta käytävällä, mutta odotetaan nyt kuitenkin vuosi tai kaksi. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa.
Elisa laittoi Murun varsoineen karsinaan ja ilmoitti lähtevänsä haravoimaan tarhoille johtavaa tietä.
- Saa kohta tilata jonkun puskutraktorin et pääsee tarhoille kun kaikki lehdet ja heinänkorret tukkivat reitin... Elisa mutisi mennessään.
Heti kun tallin ovi meni kiinni, Linka aloitti jälleen sen turhanpäiväisen kiukuttelunsa.
Se kuopi jalallaan maata, yritti purra, liikkui levottomana ja muutenkin oli aivan mahdoton.
- Et kehtais... huokaisin, kun olin joutunut työntämään hikihatussa Linkaa sivummalle kun tämä oli päättänyt asettaa kinttunsa suoraan varpaiden päälle. Luojan kiitos turvakärkikengistä...
- Kyllä sitä niiiin esitetään hienoa neitiä kun on yleisöä mutta heti kun jäädään kaksistaan niin pitää ruveta temppuilemaan... Prkl.
Kun monen kirosanan ja turhautuneen tuhahduksen jälkeen Linkalla oli varusteet päällä, lähdin sen kanssa kentälle.
Olimme ilmottautuneet Villi-Cupiin, joten kuun viimeinen päivä olisi aika taas kokeilla onnea niin este- kuin kouluradallakin.
Ponnistin Linkan selkään ja tamma melkein samantein lähti liikkeelle.
- Ei niin hopusti, mutisin ja keräsin ohjia paremmin käteeni. Energiaa sillä tuntui ainakin olevan...
Linka oli aivan mahdoton. Se ei kuunnellut minua sitten yhtään. Se painoi kädelle, pukitteli, meni kiitolaukkaa silloin kun olisi pitänyt mennä rauhallisesti ravia ja muutenkin minulla oli täysi työ pysyä siellä sen selässä.
- Sä oot kamala, murisin kun Linka jälleen kerran veti pukkirodeoo pitkin kenttää.
- Mahtuukos sinne sekaan vai meinaatko vallata koko kentän, Eetun ääni kuului portilta ja Linka lopetti hölmöilynsä kuin seinään.
- Tuu mukaan vaan, tääkin näyttäs asettuvan heti kun on kavereita, huikkasin Eetulle vastaukseksi.
Loppuajan Linka oli kuin unelma ja teki just eikä melkein sitä mitä pyydettiinkin. Ilmeisesti tänään vaan oli neidillä "Tahdon olla erittäin v-mäinen omistajaani kohtaan"-päivä jolloin yhteistyö ei oikein ottanut sujuakseen. Mutta eiköhän se tästä...
25.09.2013
Valmista? Malla kysäisi issikkansa Grimmin selästä ja näytin tälle peukkua.
- Mennään vain, sanoin hymyillen.
Malla oli luvannut lähteä näyttämään minulle ja Linkalle maastoreittejä, jotka kulkisivat Kivihaan lähimaastossa. En ollut Linkan kanssa aikaisemmin vielä maastossa käynytkään, ellei lasketa rauhallisia talutusreissuja joiden aikana olin kyllä pitänyt Kivihaan koko ajan silmissäni. Olisihan se aika noloa eksyä johonkin metsän siimekseen...
Linkaa hieman ärsytti edessä tallusteleva mini-hevonen ja olisi kovasti halunnut rynniä sen edelle, mutta pidin tammani kuitenkin kurissa. Nyt ei ollut tarvetta turhanpäiväiseen temppuiluun!
Ravailimme rauhalliseen tahtiin pitkin teitä. Aurinko yritti välillä paistaa pilvien takaa, mutta kova tuuli sai auringon peittymään pilvillä yhä uudelleen ja uudelleen.
Malla kertoi mistä pääsee minnekkin ja mitä reittiä kannattaa käyttää milloinkin. Varmaan puolet jutuista meni minulta ohikorvien, mutta enköhän minä uskalla joskus yksinkin lähteä samoilemaan pitkin mettiä.
- Ei tänne nyt kovin vaikeaa oo eksyä, melkeinpä mahdotonta, Malla naurahti, kun kerroin hänelle epäillykseni. - Kaikkia teitä ja polkuja pitkin pääsee loppujen lopuksi Kivihakaan.
- Kaikki tiet johtavat Roomaan, tai siis Kivihakaan.
- Just niin!
Olimme taapertaneet pitkin maastoreittejä jo tunnin verran kun saimme pienen sadekuuron niskaamme.
- Yhh! Eiköhän käännytä takaisin tallille? Malla kysyi.
- Sopii mulle!
Käänsimme hevoset tulosuuntaan ja lähdimme raviin.
Grimm taisi aavistaa että suuntasimme kotia kohti ja ryöstäytyi laukkaan. Linka ilmeisesti päätti ettei issikan pölyjä jäisi haistelemaan ja lähti itsekkin kiitämään eteenpäin.
Pian se olikin Grimmin edellä ja minä-parka yritin sitä saada rauhoittumaan. Mutta ei....
Ratsut olivat päässeet kisailun makuun eikä kumpikaan halunnut olla viimeinen.
Hieman ennen tallipihaa sain Linkan rauhoittumaan ja melkein meidän takamukseen törmännyt Grimm päätti myös lopettaa pelleilynsä.
- Huh! huokaisin. - Luulin ettei se pysähtyisi ikinä!
- Ehkä ois kannattanu antaa Linkan mennä edellä heti kun käännnyttiin, Grimm kun tapaa laittaa vauhdin päälle heti kun kotiin päin käännytään...
- Mä huomasin, naurahdin. - Noh, ens kerralla sitten ollaan viisaampia.
- Sanoppas muuta.
Ratsastelin pitkin tallipihaa käynnissä ennen kuin laskeuduin selästä ja vein tamman talliin.
Hoidin sen huolellisesti, tarkistin jalat ja tein sen iltaruoat valmiiksi, jotta iltatallisa olevan ei tarvitsisi niitä ruveta mittailemaan.
Linka rouskutti heiniään tyytyväisen näköisenä, kun sitä jäin ihastelemaan hetkeksi karsinan ovelle. Oli se vain kaunis!
20.09.2013 Ensimmäiset kisat
- Mila Santaselle ja Kings Calinkalle puhdas rata ja he ovat täten toisella sijalla, kuului kaiuttimista, kun ratsastimme Linkan kanssa pois radalta.
Taputin tammaa kaulalle ja kehuin sitä vuolaasti. Vaivatta oli Linka hypännyt 70cm korkeat esteet. Tuntui kuin minua ei olisi siellä selässä tarvittukkaan, niin hyvin neiti kulki.
- Mahtavaa! Sari kiljui, kun pomppasin alas Linkan selästä ja annoin suitset ystävälleni, joka jäähdyttelisi tamman.
- Aivan mahtavaa, myhäilin tyytyväisenä. Vielä ei pitäisi nuolaista, vuorossa oli vielä 6 ratsastajaa ja hyvinkin jotkut heistä voisi mennä ohitsemme tuloksissa.
Ja niinhän siinä kävi. Mutta ei se neljäs sija kuitenkaan mitenkään huono ollut, ottaen huomioon että nämä oli minun ja Linkan ensimmäiset yhteiset kisat ja Linka oli enemmän kouluratsu kuin estetykki.
Olin erittäin tyytyväinen Linkaan! Olin odottanut huomattavasti huonompaa menestystä, joten tämä tuli todellakin positiivisena yllätyksenä!
07.09.2013
Kannoin selkä vääränä ostoksiani Fiatista ulos. Olin "hieman" käynyt tuhlailemassa jo muutenkin vähäisiä pennosiani Equestrian PRO:ssa ja nyt tavaravuori piti saada talliin asti. Oli loimea, satulaa, suitsia, riimuja, harjoja... Kaikenmaailman tilpehööriä... Pitihän se nyt vähän äidin kultamussukan takia vähän törsätä. Eikö?
Laittelin satulahuoneessa tavaroita niille kuuluville paikoilleen ja hyräilin päähäni jumittunutta Anssi Kelan Levoton Tyttö-biisiä. Oli muuten harvinaisen ärsyttävä korvamato!
- Mustekaloiiilla on kolme sydäntäää, mulla vaiinn yks ja sitä ei saa särkeääääää, laulaa luikautin oikein sydämeni pohjasta sillä en ollut huomannut paikalle saapunutta Elisaa.
- Khrmm, kaunista, Elisa tyrski pidätellen nauruaan.
- Sori! Jos olisin tienny että täällä on muitakin niin olisin säästänyt korvasi tältä kamalalta rääkynältä, mutisin naama punaisena.
- Hahahah, on sitä kuultu kauheampaakin, Elisa hymyili ja nappasi samalla Murun harjapakin hyllyköstä.
Jäin jälleen yksin touhuamaan, mutta tällä kertaa pidin suuni visusti kiinni vaikka kuinka laulattikin...
Kun tavarat oli paikoillaan ja jäljet siistitty, lähdin hakemaan Linkaa sisälle.
Tamma ravasikin tuttuun tapaansa portille hirnuen kuuluvasti. Vaikkei tamma ollut vielä viikkoa kauempaa Kivihaassa ollut, se oli kuitenkin tottunut uuteen kotiinsa ja omistajaansa alta aikayksikön.
- Terve akkeli, lässytin tammalle ja napsautin narun sen riimuun kiinni. Nämä vanhat haisulit saivat lentää roskikseen heti, kun päästäisiin sisälle talliin!
Linka tulla kipsutteli kiltisti vierelläni, kun suuntasimme kulkumme kohti tallia. Vain Miuku sai tamman unotamaan olemassaoloni hetkeksi ja olikin menossa tervehtimään karvapalloa, mutta estin neidin aikeet.
- Ehdit sinä sen kanssa seurustella myöhemminkin, sanoin Linkalle, joka näytti silminnähden loukkaantuneelta.
Pistin Linkan karsinaansa ja riisuin siltä riimun pois. Tamma heilutti pudisteli päätänsä antaumuksella.
- Hei Elisa, heitänkö mä tän vanhan riimun roskiin vai pistänkö taltteen jos sattuu, että jollakin sattuu menemään rikki? huikkasin Elisalle, joka touhusi Murunsa kanssa pesupaikalla.
- Öö... No, laita vaikka sinne jonnekki satulahuoneeseen, Elisan vastaus kuului jostain suomenhevosen takaa.
- Okkei!
Harjaan Linkan ennätysvauhtia, laitan sille uudet varusteet niskaan ja vedän itsellenikin ratsastussaappaat jalkaan.
Irrotan Linkan "kahleistaan" ja lähdemme kohti kenttää, jonne olin pikaisesti käynyt kasaamassa parit esteet. Olin mennyt sitten ilmoittamaan meidät 20.9. järjestettäviin estekisoihin, joten nyt piti hieman treenata kyseistä koitosta varten.
Ei minun kyhäämät esteet olleet kuin 50senttiä korkeita, mutta riittäisi nyt näin alkuun meille. En ollut Linkalla aikaisemmin hypännytkään - ellei koeratsastuksen pikkuestettä laskettu...
Punnerran itseni Linkan selkään ja verryttelen tamman kanssa kunnolla. Linka on tuttuun tapaansa heti työnteossa mukana ihan tosissaan ja tuntui kuin se olisi lukenut minun ajatuksiani, sillä se teki juuri niin kuin minä suunnittelin.
Että mä olin ylpeä!
Kun olimme alkuverkat ahertaneet, nostin Linkalla ravin ja suuntasimme kulkumme pienelle ristikolle. Linka hyppäsi esteen yli vaivatta eikä toinenkaan este tuottanut sille minkäänlaisia ongelmia.
- Hyvä tyttö! kehuin tammaa, kun olimme muutamaan otteeseen esteet hypänneet.
- Kokeillaan onnistuisko laukassa, mutisin ja nostin laukan.
Linka lähti taas hyvin etenemään esteelle, mutta heti hypyn jälkeen se ryöstäytyi kovempaan vauhtiin ja olin lentää selästä.
- Soooooooo, rauhoittelin tammaa ja ohjasin sen pääty-ympyrälle.
Linka olisi ilmeisesti halunnut mennä viilettää pitkin kenttää tukka putkella, mutta nyt ei niin tehty! Kun tamma tuntui taas olevan kuulolla, kokeilimme esteitä uudestaan.
Tällä kertaa Linka hyppäsi kunnolla eikä yrittänyt lähteä kaahailemaan - mitä nyt pari ilopukkia heitti...
Linkalla oli muutenkin kuuleman mukaan pahana tapana kuumua esteillä. Mutta eihän kukaan voi olla täydellinen!
Kun Linka oli hypännyt esteet muutamaan kertaan ilman kiukuttelua ja turhaa hötkyilyä, päätin lopetella siltä päivältä. Annoin tammalle pitkät ohjat ja se venytti kaulaansa tyytyväisen näköisenä.
- Hyvä tyttö, sanoin ja taputin Linkaa kaulalle. - Me kuule mennään ja voitetaan koko kisa!
Linka pärskähti jotenkin huvittuneen kuuloisesti "Niin varmaan!"
Ehkä meidän olisi pitänyt aloittaa tää meidän yhteinen kisataival kouluratsastuksella kun se Linkalle on mieluisampaa, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, vai mitenkä se meni?
Eläinlääkärin käynti 6.9.
Hei,
teimme Kings Calinkalle ihan normaalin tarkastuksen. Linkan rakenne näytti sopusuhtaiselta ja karva kiiltävältä. Kaviot olivat ehjät ja normaalin viileät. Jalat kuivat ja suusta poistettiin hammaspiikit. Liinassa juoksuttaessa havaittiin lievää epäpuhtautta ja taivutuskokeessa löytyikin oikeasta takajalasta jonkin sortin jumi. Olisi siis hyvä treenata Linkan kanssa takapäätä oikein ahkerasti, niin lihasjumeistakin päästään. Linka sähelsi tarkastuksessa jonkin verran, mutta yllättävän hyvin kaikki kuitenkin sujui. Kaunis tamma.
terveisin Sussu Lahti
[email protected]
http://taikatalvi.viuhka.fi/vuokoski/
Vanhan kodin turinoita
Hoitotarinat hoitajalta Poni
15.02.2011 --
"Paukautin auton oven kiinni keskellä Zardan tallipihaa.
- Hei nyt! äiti huusi vielä.
- Moikka! vastasin ja lähdin kohti Linkan asumapaikkaa.
Avasin ovet ja astuin sisään pieneen lisärakennukseen. Käytävällä hyöri joukko ihmisiä ja hevosia- Jewell ja Hely, Sanni ja Nökö, Itikka ja Fake- ja monia muita tallilaisia.
- Moi! Jewell huikkasi minulle kun kävelin kohti Linkan karsinaa. Tamma ilmestyi heti karsinan ovelle ja hörisi.
- Hei tyttö! sanoin sille ja avasin karsinan oven.
- Miten sä voit?
Tamma tönäisi minua hellästi päällään ja puhalsi ilmaa käsilleni.
- Haluaisitko sä tänään hypätä vähän? Vai mennä maastoon? kysyin Linkalta ja taputin sen kaulaa.
- Voitais pyytää vaikka Jewell ja Kikka mukaan?
Hain sitten harjan karsinan oven edestä ja aloin jynssätä Linkan karvaa. Kun Linka oli puhdas, taputin sitä ja hain riimun. Sitten pujotin sen tamman päähän ja kiinnitin narun.
- Käydään nyt Helyn luona.
Saavuimme Helyn ja Jewin luo.
- Moi Jew! Oltais kysytty että pääsisittekö Kikan tai Helyn kanssa maastoon?
- Mä voin ottaa Kikan. Tavataan puolen tunnin päästä päätallilla.
Nyökkäsin ja lähdin viemään Linkaa päätalliin. Satuloisin sen siellä. Päätalliin päästyäni laitoin Linkan käytävälle. Se sai odotella kun hain varusteet. Heitin satulan hevosen selkään ja taputin sitä. Liu´utin sen oikealle paikalleen ja pudotin satulavyön alas. Sitten otin vyön ja aloin kiinnittää sitä. Linka avasi suunsa kiltisti kuolaimille kun työnsin niitä sen suuhun. Sitten laitoin muut osat oikeille paikoilleen ja kiinnitin soljet. Vilkaisin kelloa. Kaksi minuuttia aikaa. Ehdimme juuri ja juuri tasaksi oville. Jewell ja Kikka olivatkin jo ulkona.
- No niin, nyt lähetään! Jew hihkaisi ja ponnisti Kikan satulaan. Kiristin itse ensin satulavyön ja hyppäsin sitten ylös.
- Mulla on hyvät jalustimet, ilmoitin Jewille ja katsoin häntä.
- Mulla on pari reikää liian pitkät. Oota hetki.
Lopulta olimme valmiina lähtemään. Maiskutimme hevosille. Ne menivät mukavasti eteenpäin, ja hörisivät vähän väliä. Tutulle, pitkälle maastoreitille pellon läpi. Oli tosi kylmä, kun aloimme ravata.
- Ehkä ei olis kannattanut lähtee maastoon, mutisin Linkan selästä.
- Niin, mut kyllä nää täällä pärjää! Jew muistutti.
Jatkoimme siis. Perillä tallin pihassa olimme ihan kohmeessa. Laskeuduimme alas ja lyhensimme jalustinhihnat. Sitten taputimme hevosia.
- Hyvä tyttö.
Heitin loimen Linkan selkään kun olimme karsinassa. Hevonen sai heinät ja alkoi mutustaa niitä tyytyväisenä. Silitin Linkaa ja lähdin syömään eväitäni. Linka odotteli tarhassaan kun lapoin lantaa sen karsinasta kottikärryihin. Karsina oli puhdas. Työnsin kottarit käytävälle ja suoraan lantalaan. Kippasin kärryt ja vein ne seinustalle. Sitten palasin talliin ja menin hakemaan Linkaa tarhasta.
- Linka, mun pitää mennä! Moikka!
Silitin hevostä ja lähdin.
20.01.2011 --
"Köpöttelin koulun jälkeen tuttua maantietä kohti Zardaa. Piha näkyi jo. Odotin innolla Linkan näkemistä. Pian seisoin avarassa tallipihassa ja suuntasin sivutallia päin. Violet näkyi taluttavan jotain hevosta ulos.
- Hei Poni! Mukava nähdä pitkästä aikaa!
- Samat sanat, vastasin ja katsoin hevosta.
- Mikä heppa toi on? Tosi söpö meinaan. Ihan sikasöpö.
- Tämä on Charmina Charity, Haru siis.
- Ihan mukavan näkönen on. Onko tolla hoitajaa?
- Ei ole, mutta etsitään.
Nyökkäsin Violetille ja luikin sivutallin sisälle. Haru oli ollut aika ihanan oloinen.
Menin Linkan karsinan eteen ja seisahduin pelkästä hämmästyksestä. En ollut muistanut, miten upea se oli!
Katsoin tammaa vielä uudestaan. Sitten menin sen karsinalle ja avasin oven. Kaunis hörinä kuului korviini kun hevonen puski hellästi minua kylkeen. Minun oli pakko halata sitä.
- Että mulla on ollu sua i-k-ä-v-ä!
sanoin jokaista tavua painottaen ja halasin vielä Linkaa. Sitten irrotin ja siirryin rahnuttamaan hevosta otsasta.
Kun olin hellinyt Linkaa tarpeeksi, päätin ottaa sen pesulle. Hain riimun ja pujotin sen Linkan päähän. Sitten kiinnitin riimunnarut ja vein Linkan pesulle. Linka oli rauhallisen oloinen, se pysyi paikoillaan ja hörisi vähän väliä. Minusta tuntui, että se hymyili aitoa ja onnellista hevosenhymyä. Niin onnelliselta se näytti. Kun suihkutin letkulla Linkan jalkoja, se laittoi silmänsä kiinni ja nautti. Otin sienellä karvaa kevyesti. Tamma odotteli käytävällä loimea ylleen. Olin juuri saanut sen Linkan selkään, kun ohi tuli taas Violet.
- Miten sujuu?
- Linka on tooosi ihana ja kiltin olonen!
Violet hymyili ja jäi hetkeksi katsomaan kun kiinnitin loimen remmejä. Lopulta loimi oli siististi paikoillaan ja olimme valmiit lähtemään. Laitoin yhden riimunnarun heti kiinni ja vasta sitten irrotin sivuilta narut. Ne kolahtivat seinään, joka sai Linkan säpsähtämään. Maiskautin kunnolla hienolle hevoselle ja lähdin viemään sitä karsinaan.
Kello alkoi lähestyä sitä aikaa, että heinät jaettaisiin. Lähdin päätalliin hakemaan heiniä. Ulkona odotteli kolme kottikärryllistä heinää. Otin yhden niistä ja aloin ruokkia hevosia. Linka sai heinät viimeisenä, ja mutusteli niitä innokkaasti. Välissä minun oli pitänyt hakea lisää heiniä. Iloisin mielin vein viimeisen kottikärryn lantalan vierelle ja tallustelin Linkan luo. Oloni oli rutkasti pirteämpi, sillä englanninkoe oli masentanut minua. En ollut siinä aineessa kovin hyvä... Hyppelin siispä Linkan luo ja otin sen heti riimuun.
- Kuules neitiseni, sä menet nyt ulos niin mä putsaan noi lannat sun karsinasta. Heinät voi SÄÄSTÄÄ.
Linka yritti nykiä karsinalleen, muutta en päästänyt.
- Pilasinko mä nyt sun hyvän mielen? Heppaseni kuule, ei ne heinät mihinkään katoa.Ne oottaa sua siellä, sanoin ja maiskutin Linkalle.
- Tuu nyt, oothan sä ennenkin tykänny ulkona olla!
Lopulta minä ja Linka seisoimme portilla. Irrotin riimunnarun, ja siinä silmänräpäyksessä upea tamma loikki ympäri tarhaa. Sitten se laukkasi kohti minua ja teki äkkipysähdyksen juuri ennen minua.
- Mitäs mä sanoin, eikös oo kivaa?
Hevonen nyökkäsi. - Oota hetki. Sä oot ihan kuiva, niin että mä otan loimen pois.
Irrotin kaikki remmit ja päästin Linkan loikkimaan. Heti ensi töikseen se piehtaroi kunnolla ja makasi sitten hetken lumessa. Lähdin itse siivoamaan karsinaa. Kello alkoi olla neljä, kun karsina oli ihan puhdas. Ulkona oli jo pimeää. Hain Linkan sisään heinien luo. Olisi ratsastuksen aika. Linka odotti kärsivällisesti kun laitoin sille heijastinratsastusloimea ja heijastinpinteleitä. Itse laitoin heijastinliivin päälleni. Kypärässäkin oli heijastin.
Lopulta seisoskelimme pimeällä pihalla minä selässä. Joku tumma hahmo lähestyi meitä. - Hei! se sanoi.
Linka säikähti ja sätäsi pystyyn.
- Violet tässä, olio sanoi.
- Violet? Vitsi että mä säikähdin!
- Tulin heijastimia tarkistelemaan. Teillä niitä on ihan tarpeeksi.
Pursahdimme molemmat nauruun. Kesti hetken ennenkuin vilkutin Violetille ja annoin Linkalle pohkeita. Tamma aloitti ripeän käynnin ja lähdimme loistavana kuin lyhty pihasta. Linka rentoutui nopeasti ja kun käännyimme valaistulle polulle, tamma oli innokas menemään. Polku oli vaaraton, leveä, ja ilman kantoja, juuria tai kiviä. Niinpä annoin Linkan ravata pitkin, lennokkain askelin. Pitkät ruskeat hiukseni hulmusivat tuulessa. Ravasimme, kävelimme, ravasimme, kävelimme ja lopulta- laukkasimme. Annoin Linkan mennä kovaa, oli kuin lentäisimme. En olisi halunnut lopettaa sitä koskaan. Mutta Linka havahdutti minut siirtymällä raviin. Annoin sen kävellä ja ravasin vielä kevyesti ennen loppukäyntejä. Linka näytti aivan onnelliselta. Todella onnelliselta. Sen suupielet olivat hiukan hymyssä, mutta sen olemus säteili onnellisuutta.
Lopulta pääsimme pihaan. Laskeuduin selästä ja vedin jalustimet ylös. Sitten talutin Linkan sisälle ja otin varsusteet pois. Linka odotti maltillisesti että sain siltä suitset pois. Irrotin remmit ja vedin suitset ulos Linkan suusta. Linka ei silti laskenut päätään syödäkseen rehuja. Se odotti satulan poissaantia ja harjausta. Sitten olimme valmiit. Tai melkein valmiit, putsasin viimeisen kavion, halasin hevosta onnellisena ja taputin ja rapsutin sitä kauan. Sitten suljin karsinan oven.
- Ihana Linka, nähdään taas pian!"
08.12.2010 --
"Juoksin Saaran kanssa Zardaan. Minä lähdin sivutalliin, ja Saara käveli päätalliin Rosin luo. Menin itse pikakävelyä Linkan luo.
- Että mulla oli hirvee hätä! Kun meillä loppuu nykysin koulu niin tyhmään aikaan! Onneks ollaan Saaran kanssa samalla luokalla!
Linka hörähteli. Sitten se näpräsi hihaani. Mukavalla tuulella tamma siis oli. Hain harjan. Nyt sukisin sen ihan vain karsinassa. Niinpä aloin harjata. Linkasta irtosi paljon likaa ja hilsetttä vähän. Linka oli rauhallinen ja tyyni, vaikka harjailin sitä tunnin. Sitten viimeistään 14.päivä tulisin uudestaan, kun en välttämättä 13, kaverisynttäripäivänä pääsisi. Silloin pesisin Linkan. Taputtelin tammaa. Sille tuli juuri heinää, joten annoin ruokarauhan. Sillä aikaa menin juttelemaan Saaran kanssa.
Kun Linka oli syönyt, vein sen ulos ja putsasin karsinan."
04.12.2010 --
"Kävelin Zardaan. Olin menossa moikkaamaan Linkaa. Ulkona oli todella kylmä. Tulin nopeasti lämpimään talliin. Suuntasin Linkan luo. Se näki tuloni ja kääntyi oikein päin karsinassa. Minun ostamani punainen nylonriimu koreili nyt niin, että olin kirjaillut siihen hopealangalla Linkan nimen. Sarkulta olin saanut mustavalkoisen riimunnarun. Avasin oven ja tervehdin Linkaa. -Miten tytöllä on mennyt? kyselin Linkalta. Se hörisi. Taputin tammaa ja puin sille riimun. Linka oli tosi söpö. Päätin ottaa Linkan käytävään, jotta voisin harjata sen. Ehkä voisin vielä vähän ratsastaakin. Kiinnitin riimunnarun Linkan riimuun ja avasin oven niin auki että Linka mahtui siitä helposti käytävälle. Käänsin Linkan ja laitoin ensin riimunnarut sivuilta kiinni. Sitten vasta irrotin saamani narun ja vein sen karsinan eteen. Hain samalla harjoja.
Aloin puhdistaa Linkaa kunnolla. Pian se kiiltelikin kuin vedenpintään heijastuva aurinko. Otin uuden kaviokoukun ja putsasin kunnolla Linkan kaviot. Se nosti aika kärsimättömästi takajalat, ja muutaman yrityksen jälkeen sain vasta kavion puhtaaksi. Kiinnitin taas mustavalkoisen narun riimuun ja annoin kahden kaltereissa kiinni olevan narun pamahtaa seiniin. Varoin ettei Linka pelästynyt. Sitten astelin ulos ja vein Linkan tarhaan. Se hyppi siellä aluksi ja ravasi minua ympäri ennenkuin alkoi leikkiä hevoskavereidensa kanssa...
Seuraavaksi hain kottikärryt ja talikon ja lapion. Lapoin lannat kärryihin ja nostelin lapiolla märät kuivikkeet pois. Kippasin lannat lantalaan ja hain vähän uusia kuivikkeita. Sitten karsina oli siisti. Hain sienen ja hankasin vielä ruokakupin puhtaaksi. Toin Linkalle kaksi vesisankoa karsinan seinustalle ja vein tavarat paikoilleen.
Linka tuli iloisena luokseni kun hain sitä ulkoa. Vein sen taas käytävään ja harjasin kunnolla. Laitoin sitten riimun kaulalle, hain suitset ja satulan ja kävin pesemässä kuolaimet. Varustin tamman ja irrotin riimun. Sitten laitoin kypärän päähäni ja vein Linkan maneesiin.
Pian olin selässä. Maiskutin Linkan liikkeelle. Tarkistelin alkukäyntien jälkeen että se oli kuulolla ja nostimme ravin. Linkan ravi oli ihanan suuriliikkeistä ja liitävää. Taputin sitä. Aioin treenata vähän ratsastusradan teitä ja pohkeenväistöä. Tienkin kaikkia kaartoja ja voltteja, jotta Linka olisi valmis päivän varsinaiseen aiheeseen: pohkeenväistöön. Käänsin linkan rata pituussuuntaan leikkaa- kuviolle ja aloin valmistella väistöä vasemmalle. Sitten annoin avut Linkalle, ja se astui kauniisti ristiin pitkälle sivulle asti. Toistin liikettä eri suuntaan ja samaan vielä muutamia kertoja. Sitten tein taas voltteja ja aloittelin laukkaa. Jäin hetkeksi seisomaan lyhyelle sivulle ennenkuin nostin laukan. Laukkasin vähän ja veryttelin lopussa. Sitten laskeuduin alas.
Harjasin Linkaa ratsastuksen jäljiltä. Loppuajaksi se pääsisi tarhaan. - Olet sä kyllä ihana! kehuin Linkaa ja taputin kunnolla. Vein Linkan karsinaan. Piti syödä eväät ja kohta lähteä. Linka sai heinää ja rehuja ennen lähtöä. -Oli ihana päivä! Tomppa tuli vastaan. Silitin sitä ja sanoin heippa. Linkan ehdin vielä loimittaa ja viedä tarhaan. Sitten äitini tuli hakemaan minut pihasta. Linka ravasi tarhassa ja hirnui hyvästiksi. Hymyilin sille, huusin moi ja laitoin oven kiinni."
03.12.2012 --
"Kävelin pikaisesti kurkaamaan Linkaa. Aikaa oli niukasti, joten oikopäätä karsinalle siis. Taputin Linkaa ja otin harjan. Uusi riimu oli laukussa. Laitoin sen Linkalle. Punainen sopi sille ihmeen hyvin. Aloin sukia tammaa ja putsasin lopuksi kaviot.
- Tiedätkös Linka, mulla on 12 päivä synttärit. Niinkun Sarkullakin! Ja siks on kiire kun meen ostamaan lahjaa sille. Ei kyllä kovin hääppönen se lahja varmaan oo!
Harjasin Linkan loppuun. Sitten silittelin sitä. Heitin loimen sen selkään ja taputin tammaa. Loimessa oli kirjailu hopealla: Kings Calinka.
Talutin Linkan tarhaan ja muistutin sille:
- Tuun Maanantaina taas! Joten moi!
Kävelin pois Linkan luota. Kävelin ulos ja nousin autoon. Löin oven kiinni."
Eläinlääkärin tarkastus 08.11.2012, Sudenkuoppa
Kipakka Linka oli alkuun hieman pippurinen tarkastettava, mutta neuvottelulla suostuttiin tutkittavaksi. Linka on täysin perusterve ja hyvässä kunnossa. Lihaksia on sopivasti ja rakenne on hyvänoloinen.
Jaloissa ei ongelmia, ravaa hienosti ontumatta ja välttämättä minkään jalan käyttöä. Jalat eivät kuumota, tamma ei arista niitä eikä jalat ole turvoksissa. Tamma ei ole apaattinen, vaan on kiinnostunut ympäristöstään ja on valpas. Kaviot kunnossa.
Päänalue kunnossa, silmät kirkkaat ja valppaat, sieraimet puhtaat, korvat kunnossa ja suu hyvä. Aika hampaiden raspaukseen olisi hyvä varata piakkoin. Suolisto äänet ovat kunnossa samoin kuin syke ja hengitys. Limakalvot ja imusolmukkeet terveet.
Linkalle annettiin rokotukset hevosinfluenssaa, jäykkäkouristusta, vesikauhua (rabies) ja raivotautia vastaan.
Pattille Linkan selässä ei löytynyt mitään erikoisempaa syytä, saattaa olla, että kyseessä on satulain aiheuttama hiertymä johon on vain kerääntynyt nestettä. Omistaja ohjeistettiin tarkastuttamaan satula ja menemään noin viikon ajan ilman satulaa, jotta nähdään lähteekö patti laskemaan.
Omistajan merkinnät //
15.02.2013 - Inka palkittiin kouluhevosten laatuarvostelussa neljännellä palkinnolla.
11.01.2013 - Inka ilmoitetaan seuraavaan kouluhevosten laatuarvostelutilaisuuteen.
30.12.2012 - Inka on edelleen myynnissä! Tiedustelut puh. (+0 654) 3 445 85132544.
09.12.2012 - Linkan satulassa on nyt uudet toppaukset, patti on laskenut.
13.11.2012 - Satulaseppä tarkistaa satulan istuvuuden ja sopivuuden.
08.11.2012 - Linkan liikutus ilman satulaa muutaman viikon eteenpäin.
15.02.2011 --
"Paukautin auton oven kiinni keskellä Zardan tallipihaa.
- Hei nyt! äiti huusi vielä.
- Moikka! vastasin ja lähdin kohti Linkan asumapaikkaa.
Avasin ovet ja astuin sisään pieneen lisärakennukseen. Käytävällä hyöri joukko ihmisiä ja hevosia- Jewell ja Hely, Sanni ja Nökö, Itikka ja Fake- ja monia muita tallilaisia.
- Moi! Jewell huikkasi minulle kun kävelin kohti Linkan karsinaa. Tamma ilmestyi heti karsinan ovelle ja hörisi.
- Hei tyttö! sanoin sille ja avasin karsinan oven.
- Miten sä voit?
Tamma tönäisi minua hellästi päällään ja puhalsi ilmaa käsilleni.
- Haluaisitko sä tänään hypätä vähän? Vai mennä maastoon? kysyin Linkalta ja taputin sen kaulaa.
- Voitais pyytää vaikka Jewell ja Kikka mukaan?
Hain sitten harjan karsinan oven edestä ja aloin jynssätä Linkan karvaa. Kun Linka oli puhdas, taputin sitä ja hain riimun. Sitten pujotin sen tamman päähän ja kiinnitin narun.
- Käydään nyt Helyn luona.
Saavuimme Helyn ja Jewin luo.
- Moi Jew! Oltais kysytty että pääsisittekö Kikan tai Helyn kanssa maastoon?
- Mä voin ottaa Kikan. Tavataan puolen tunnin päästä päätallilla.
Nyökkäsin ja lähdin viemään Linkaa päätalliin. Satuloisin sen siellä. Päätalliin päästyäni laitoin Linkan käytävälle. Se sai odotella kun hain varusteet. Heitin satulan hevosen selkään ja taputin sitä. Liu´utin sen oikealle paikalleen ja pudotin satulavyön alas. Sitten otin vyön ja aloin kiinnittää sitä. Linka avasi suunsa kiltisti kuolaimille kun työnsin niitä sen suuhun. Sitten laitoin muut osat oikeille paikoilleen ja kiinnitin soljet. Vilkaisin kelloa. Kaksi minuuttia aikaa. Ehdimme juuri ja juuri tasaksi oville. Jewell ja Kikka olivatkin jo ulkona.
- No niin, nyt lähetään! Jew hihkaisi ja ponnisti Kikan satulaan. Kiristin itse ensin satulavyön ja hyppäsin sitten ylös.
- Mulla on hyvät jalustimet, ilmoitin Jewille ja katsoin häntä.
- Mulla on pari reikää liian pitkät. Oota hetki.
Lopulta olimme valmiina lähtemään. Maiskutimme hevosille. Ne menivät mukavasti eteenpäin, ja hörisivät vähän väliä. Tutulle, pitkälle maastoreitille pellon läpi. Oli tosi kylmä, kun aloimme ravata.
- Ehkä ei olis kannattanut lähtee maastoon, mutisin Linkan selästä.
- Niin, mut kyllä nää täällä pärjää! Jew muistutti.
Jatkoimme siis. Perillä tallin pihassa olimme ihan kohmeessa. Laskeuduimme alas ja lyhensimme jalustinhihnat. Sitten taputimme hevosia.
- Hyvä tyttö.
Heitin loimen Linkan selkään kun olimme karsinassa. Hevonen sai heinät ja alkoi mutustaa niitä tyytyväisenä. Silitin Linkaa ja lähdin syömään eväitäni. Linka odotteli tarhassaan kun lapoin lantaa sen karsinasta kottikärryihin. Karsina oli puhdas. Työnsin kottarit käytävälle ja suoraan lantalaan. Kippasin kärryt ja vein ne seinustalle. Sitten palasin talliin ja menin hakemaan Linkaa tarhasta.
- Linka, mun pitää mennä! Moikka!
Silitin hevostä ja lähdin.
20.01.2011 --
"Köpöttelin koulun jälkeen tuttua maantietä kohti Zardaa. Piha näkyi jo. Odotin innolla Linkan näkemistä. Pian seisoin avarassa tallipihassa ja suuntasin sivutallia päin. Violet näkyi taluttavan jotain hevosta ulos.
- Hei Poni! Mukava nähdä pitkästä aikaa!
- Samat sanat, vastasin ja katsoin hevosta.
- Mikä heppa toi on? Tosi söpö meinaan. Ihan sikasöpö.
- Tämä on Charmina Charity, Haru siis.
- Ihan mukavan näkönen on. Onko tolla hoitajaa?
- Ei ole, mutta etsitään.
Nyökkäsin Violetille ja luikin sivutallin sisälle. Haru oli ollut aika ihanan oloinen.
Menin Linkan karsinan eteen ja seisahduin pelkästä hämmästyksestä. En ollut muistanut, miten upea se oli!
Katsoin tammaa vielä uudestaan. Sitten menin sen karsinalle ja avasin oven. Kaunis hörinä kuului korviini kun hevonen puski hellästi minua kylkeen. Minun oli pakko halata sitä.
- Että mulla on ollu sua i-k-ä-v-ä!
sanoin jokaista tavua painottaen ja halasin vielä Linkaa. Sitten irrotin ja siirryin rahnuttamaan hevosta otsasta.
Kun olin hellinyt Linkaa tarpeeksi, päätin ottaa sen pesulle. Hain riimun ja pujotin sen Linkan päähän. Sitten kiinnitin riimunnarut ja vein Linkan pesulle. Linka oli rauhallisen oloinen, se pysyi paikoillaan ja hörisi vähän väliä. Minusta tuntui, että se hymyili aitoa ja onnellista hevosenhymyä. Niin onnelliselta se näytti. Kun suihkutin letkulla Linkan jalkoja, se laittoi silmänsä kiinni ja nautti. Otin sienellä karvaa kevyesti. Tamma odotteli käytävällä loimea ylleen. Olin juuri saanut sen Linkan selkään, kun ohi tuli taas Violet.
- Miten sujuu?
- Linka on tooosi ihana ja kiltin olonen!
Violet hymyili ja jäi hetkeksi katsomaan kun kiinnitin loimen remmejä. Lopulta loimi oli siististi paikoillaan ja olimme valmiit lähtemään. Laitoin yhden riimunnarun heti kiinni ja vasta sitten irrotin sivuilta narut. Ne kolahtivat seinään, joka sai Linkan säpsähtämään. Maiskautin kunnolla hienolle hevoselle ja lähdin viemään sitä karsinaan.
Kello alkoi lähestyä sitä aikaa, että heinät jaettaisiin. Lähdin päätalliin hakemaan heiniä. Ulkona odotteli kolme kottikärryllistä heinää. Otin yhden niistä ja aloin ruokkia hevosia. Linka sai heinät viimeisenä, ja mutusteli niitä innokkaasti. Välissä minun oli pitänyt hakea lisää heiniä. Iloisin mielin vein viimeisen kottikärryn lantalan vierelle ja tallustelin Linkan luo. Oloni oli rutkasti pirteämpi, sillä englanninkoe oli masentanut minua. En ollut siinä aineessa kovin hyvä... Hyppelin siispä Linkan luo ja otin sen heti riimuun.
- Kuules neitiseni, sä menet nyt ulos niin mä putsaan noi lannat sun karsinasta. Heinät voi SÄÄSTÄÄ.
Linka yritti nykiä karsinalleen, muutta en päästänyt.
- Pilasinko mä nyt sun hyvän mielen? Heppaseni kuule, ei ne heinät mihinkään katoa.Ne oottaa sua siellä, sanoin ja maiskutin Linkalle.
- Tuu nyt, oothan sä ennenkin tykänny ulkona olla!
Lopulta minä ja Linka seisoimme portilla. Irrotin riimunnarun, ja siinä silmänräpäyksessä upea tamma loikki ympäri tarhaa. Sitten se laukkasi kohti minua ja teki äkkipysähdyksen juuri ennen minua.
- Mitäs mä sanoin, eikös oo kivaa?
Hevonen nyökkäsi. - Oota hetki. Sä oot ihan kuiva, niin että mä otan loimen pois.
Irrotin kaikki remmit ja päästin Linkan loikkimaan. Heti ensi töikseen se piehtaroi kunnolla ja makasi sitten hetken lumessa. Lähdin itse siivoamaan karsinaa. Kello alkoi olla neljä, kun karsina oli ihan puhdas. Ulkona oli jo pimeää. Hain Linkan sisään heinien luo. Olisi ratsastuksen aika. Linka odotti kärsivällisesti kun laitoin sille heijastinratsastusloimea ja heijastinpinteleitä. Itse laitoin heijastinliivin päälleni. Kypärässäkin oli heijastin.
Lopulta seisoskelimme pimeällä pihalla minä selässä. Joku tumma hahmo lähestyi meitä. - Hei! se sanoi.
Linka säikähti ja sätäsi pystyyn.
- Violet tässä, olio sanoi.
- Violet? Vitsi että mä säikähdin!
- Tulin heijastimia tarkistelemaan. Teillä niitä on ihan tarpeeksi.
Pursahdimme molemmat nauruun. Kesti hetken ennenkuin vilkutin Violetille ja annoin Linkalle pohkeita. Tamma aloitti ripeän käynnin ja lähdimme loistavana kuin lyhty pihasta. Linka rentoutui nopeasti ja kun käännyimme valaistulle polulle, tamma oli innokas menemään. Polku oli vaaraton, leveä, ja ilman kantoja, juuria tai kiviä. Niinpä annoin Linkan ravata pitkin, lennokkain askelin. Pitkät ruskeat hiukseni hulmusivat tuulessa. Ravasimme, kävelimme, ravasimme, kävelimme ja lopulta- laukkasimme. Annoin Linkan mennä kovaa, oli kuin lentäisimme. En olisi halunnut lopettaa sitä koskaan. Mutta Linka havahdutti minut siirtymällä raviin. Annoin sen kävellä ja ravasin vielä kevyesti ennen loppukäyntejä. Linka näytti aivan onnelliselta. Todella onnelliselta. Sen suupielet olivat hiukan hymyssä, mutta sen olemus säteili onnellisuutta.
Lopulta pääsimme pihaan. Laskeuduin selästä ja vedin jalustimet ylös. Sitten talutin Linkan sisälle ja otin varsusteet pois. Linka odotti maltillisesti että sain siltä suitset pois. Irrotin remmit ja vedin suitset ulos Linkan suusta. Linka ei silti laskenut päätään syödäkseen rehuja. Se odotti satulan poissaantia ja harjausta. Sitten olimme valmiit. Tai melkein valmiit, putsasin viimeisen kavion, halasin hevosta onnellisena ja taputin ja rapsutin sitä kauan. Sitten suljin karsinan oven.
- Ihana Linka, nähdään taas pian!"
08.12.2010 --
"Juoksin Saaran kanssa Zardaan. Minä lähdin sivutalliin, ja Saara käveli päätalliin Rosin luo. Menin itse pikakävelyä Linkan luo.
- Että mulla oli hirvee hätä! Kun meillä loppuu nykysin koulu niin tyhmään aikaan! Onneks ollaan Saaran kanssa samalla luokalla!
Linka hörähteli. Sitten se näpräsi hihaani. Mukavalla tuulella tamma siis oli. Hain harjan. Nyt sukisin sen ihan vain karsinassa. Niinpä aloin harjata. Linkasta irtosi paljon likaa ja hilsetttä vähän. Linka oli rauhallinen ja tyyni, vaikka harjailin sitä tunnin. Sitten viimeistään 14.päivä tulisin uudestaan, kun en välttämättä 13, kaverisynttäripäivänä pääsisi. Silloin pesisin Linkan. Taputtelin tammaa. Sille tuli juuri heinää, joten annoin ruokarauhan. Sillä aikaa menin juttelemaan Saaran kanssa.
Kun Linka oli syönyt, vein sen ulos ja putsasin karsinan."
04.12.2010 --
"Kävelin Zardaan. Olin menossa moikkaamaan Linkaa. Ulkona oli todella kylmä. Tulin nopeasti lämpimään talliin. Suuntasin Linkan luo. Se näki tuloni ja kääntyi oikein päin karsinassa. Minun ostamani punainen nylonriimu koreili nyt niin, että olin kirjaillut siihen hopealangalla Linkan nimen. Sarkulta olin saanut mustavalkoisen riimunnarun. Avasin oven ja tervehdin Linkaa. -Miten tytöllä on mennyt? kyselin Linkalta. Se hörisi. Taputin tammaa ja puin sille riimun. Linka oli tosi söpö. Päätin ottaa Linkan käytävään, jotta voisin harjata sen. Ehkä voisin vielä vähän ratsastaakin. Kiinnitin riimunnarun Linkan riimuun ja avasin oven niin auki että Linka mahtui siitä helposti käytävälle. Käänsin Linkan ja laitoin ensin riimunnarut sivuilta kiinni. Sitten vasta irrotin saamani narun ja vein sen karsinan eteen. Hain samalla harjoja.
Aloin puhdistaa Linkaa kunnolla. Pian se kiiltelikin kuin vedenpintään heijastuva aurinko. Otin uuden kaviokoukun ja putsasin kunnolla Linkan kaviot. Se nosti aika kärsimättömästi takajalat, ja muutaman yrityksen jälkeen sain vasta kavion puhtaaksi. Kiinnitin taas mustavalkoisen narun riimuun ja annoin kahden kaltereissa kiinni olevan narun pamahtaa seiniin. Varoin ettei Linka pelästynyt. Sitten astelin ulos ja vein Linkan tarhaan. Se hyppi siellä aluksi ja ravasi minua ympäri ennenkuin alkoi leikkiä hevoskavereidensa kanssa...
Seuraavaksi hain kottikärryt ja talikon ja lapion. Lapoin lannat kärryihin ja nostelin lapiolla märät kuivikkeet pois. Kippasin lannat lantalaan ja hain vähän uusia kuivikkeita. Sitten karsina oli siisti. Hain sienen ja hankasin vielä ruokakupin puhtaaksi. Toin Linkalle kaksi vesisankoa karsinan seinustalle ja vein tavarat paikoilleen.
Linka tuli iloisena luokseni kun hain sitä ulkoa. Vein sen taas käytävään ja harjasin kunnolla. Laitoin sitten riimun kaulalle, hain suitset ja satulan ja kävin pesemässä kuolaimet. Varustin tamman ja irrotin riimun. Sitten laitoin kypärän päähäni ja vein Linkan maneesiin.
Pian olin selässä. Maiskutin Linkan liikkeelle. Tarkistelin alkukäyntien jälkeen että se oli kuulolla ja nostimme ravin. Linkan ravi oli ihanan suuriliikkeistä ja liitävää. Taputin sitä. Aioin treenata vähän ratsastusradan teitä ja pohkeenväistöä. Tienkin kaikkia kaartoja ja voltteja, jotta Linka olisi valmis päivän varsinaiseen aiheeseen: pohkeenväistöön. Käänsin linkan rata pituussuuntaan leikkaa- kuviolle ja aloin valmistella väistöä vasemmalle. Sitten annoin avut Linkalle, ja se astui kauniisti ristiin pitkälle sivulle asti. Toistin liikettä eri suuntaan ja samaan vielä muutamia kertoja. Sitten tein taas voltteja ja aloittelin laukkaa. Jäin hetkeksi seisomaan lyhyelle sivulle ennenkuin nostin laukan. Laukkasin vähän ja veryttelin lopussa. Sitten laskeuduin alas.
Harjasin Linkaa ratsastuksen jäljiltä. Loppuajaksi se pääsisi tarhaan. - Olet sä kyllä ihana! kehuin Linkaa ja taputin kunnolla. Vein Linkan karsinaan. Piti syödä eväät ja kohta lähteä. Linka sai heinää ja rehuja ennen lähtöä. -Oli ihana päivä! Tomppa tuli vastaan. Silitin sitä ja sanoin heippa. Linkan ehdin vielä loimittaa ja viedä tarhaan. Sitten äitini tuli hakemaan minut pihasta. Linka ravasi tarhassa ja hirnui hyvästiksi. Hymyilin sille, huusin moi ja laitoin oven kiinni."
03.12.2012 --
"Kävelin pikaisesti kurkaamaan Linkaa. Aikaa oli niukasti, joten oikopäätä karsinalle siis. Taputin Linkaa ja otin harjan. Uusi riimu oli laukussa. Laitoin sen Linkalle. Punainen sopi sille ihmeen hyvin. Aloin sukia tammaa ja putsasin lopuksi kaviot.
- Tiedätkös Linka, mulla on 12 päivä synttärit. Niinkun Sarkullakin! Ja siks on kiire kun meen ostamaan lahjaa sille. Ei kyllä kovin hääppönen se lahja varmaan oo!
Harjasin Linkan loppuun. Sitten silittelin sitä. Heitin loimen sen selkään ja taputin tammaa. Loimessa oli kirjailu hopealla: Kings Calinka.
Talutin Linkan tarhaan ja muistutin sille:
- Tuun Maanantaina taas! Joten moi!
Kävelin pois Linkan luota. Kävelin ulos ja nousin autoon. Löin oven kiinni."
Eläinlääkärin tarkastus 08.11.2012, Sudenkuoppa
Kipakka Linka oli alkuun hieman pippurinen tarkastettava, mutta neuvottelulla suostuttiin tutkittavaksi. Linka on täysin perusterve ja hyvässä kunnossa. Lihaksia on sopivasti ja rakenne on hyvänoloinen.
Jaloissa ei ongelmia, ravaa hienosti ontumatta ja välttämättä minkään jalan käyttöä. Jalat eivät kuumota, tamma ei arista niitä eikä jalat ole turvoksissa. Tamma ei ole apaattinen, vaan on kiinnostunut ympäristöstään ja on valpas. Kaviot kunnossa.
Päänalue kunnossa, silmät kirkkaat ja valppaat, sieraimet puhtaat, korvat kunnossa ja suu hyvä. Aika hampaiden raspaukseen olisi hyvä varata piakkoin. Suolisto äänet ovat kunnossa samoin kuin syke ja hengitys. Limakalvot ja imusolmukkeet terveet.
Linkalle annettiin rokotukset hevosinfluenssaa, jäykkäkouristusta, vesikauhua (rabies) ja raivotautia vastaan.
Pattille Linkan selässä ei löytynyt mitään erikoisempaa syytä, saattaa olla, että kyseessä on satulain aiheuttama hiertymä johon on vain kerääntynyt nestettä. Omistaja ohjeistettiin tarkastuttamaan satula ja menemään noin viikon ajan ilman satulaa, jotta nähdään lähteekö patti laskemaan.
Omistajan merkinnät //
15.02.2013 - Inka palkittiin kouluhevosten laatuarvostelussa neljännellä palkinnolla.
11.01.2013 - Inka ilmoitetaan seuraavaan kouluhevosten laatuarvostelutilaisuuteen.
30.12.2012 - Inka on edelleen myynnissä! Tiedustelut puh. (+0 654) 3 445 85132544.
09.12.2012 - Linkan satulassa on nyt uudet toppaukset, patti on laskenut.
13.11.2012 - Satulaseppä tarkistaa satulan istuvuuden ja sopivuuden.
08.11.2012 - Linkan liikutus ilman satulaa muutaman viikon eteenpäin.